2nd. Mistä idea omaan lapseen & keskenmeno

Minulla on monta pikkusiskoa, olen varttunut oman lapsuuteni hoitaessa siskojani. Olen ollut aina "pikkuäiti". Olen myös hoitanut tuttavieni lapsia pienestä pitäen, ja olen nauttinut siitä täysin voimin.
Olen elänyt rankan nuoruuden, minkä takia minulle on turha sanoa "Mut aattele nyt ettet voi ryyppää ja rellestää. Menetät nuoruutes kokonaa, on sulla aikaa hommaa muksui myöhemminki." jne. Olen miettinyt tämän kyllä loppuun saakka. En odota baareja, alkoholia, kaikkia niitä bileitä mitä olisi täysi-ikäisenä luvassa. Ei se oo minun juttu. Minun juttu on huolehtia, hoivata, rakastaa & kasvattaa.

Olin raskaana. Tulin raskaaksi "vahingossa", mutta se oli toivottu vahinko.Ei yritetty saada lasta, vaan ajateltiin, että se tulee sitten kun on sen aika. Kävin ultrassa, vauvan kehitys oli keskeytynyt rv.7+6. Keskenmeno poikkesi normaalista, sillä minulle ei tullut mitään oireita keskeenmenoon viitaten. Tämä oli mulle kova paikka. Itkin päiviä. Minut laitettiin kuitenki tarkempiin tutkimuksiin gynekologille, jossa selvisi sisäisellä ultralla, että keskenmeno oli tapahtunut. Saman päivän aikana määrättiin otettavaksi lääke, ja siitä päivän päähän täytyi mennä sairaalaan lääkkeelliseen kohdun tyhjennykseen. Kaksi viikkoa tyhjennyksen jälkeen vuosin. Viimeinen tikki oli se, että sikiöpussi tuli ulos. Sen jälkeen vuoto loppui lähes kokonaan. Tyhjennyksen jälkeen kuului olla 5vk yrittämättä lasta, jonka jälkeen yritys jatkui entistä toiveikkaampana.
Lähes kaikilla ystävilläni on lapsia. Olen ollut paljon heidän kanssaan tekemisissä, ja oppinut sitä kautta paljon. Kuuntelen innoissani kaikkia raskauskertomuksia jne, yrittäessäni malttaa odottaa omaa lasta. Monet ystävistäni tietää minun yrittävän lasta, ja se on helpottavaa. On helppoa kun voi purkaa sydäntä myös kasvotusten muille ihmisille, ei vain kynällä paperille, taikka kirjaimina tietokoneen ruudulle.

Vanhempamme ovat tukena, tapahtui sitten mitä tahansa.

- Heini Sofia