Testejä.

Ei näyttänyt kumpikaan testeistä kahta viivaa.. Ois kyllä voinu näyttää..
Vahvasti tuntuu siltä, ettei tämä homma onnistu. Tämän takia en halunnut tehdä testejä, ennen 100% varmuutta raskaudesta. No, yritys jatkuu.

Asunto alkaa olla mallillaan, suurin piirtein ainakin. Olen jo suunnitellut paikan pinnasängylle, vaikkei asia nyt olekkaan vielä ajankohtainen.

Hipelöin kaupoissa salaa tuttipulloja ja vaippapaketteja. Ystäville en ole jaksanut enää puhua koko aiheesta, sillä he jo ajattelevat minun vain valehtelevan koko asiasta. Aina herätän keskustelut vauvasta sillä, että epäilen olevani raskaana, mutta keskustelu loppuu parin päivän päästä tehdessäni testin, taikka menkkojen saapuessa paikalle. Ei naurata. Alkaa ystävien usko ja toivo loppua. Onneksi tiedän itse, etten valehtele. Yritän koko ajan, oikeasti.

Myös blogin puolella on ollut nyt muuton ajan vähän hiljaisempaa, mutta uskokaa, en ole teitä lukijoita hylkäämässä, välillä tilanne vain vaatii hieman hiljaiseloa. Kiitos teille. <3

-Heini Sofia

Aamupahoinvointia vai nälkä?

Olen syönyt aika huonosti, viimeiset pari kuukautta. Keskenmenon jälkeen on ollut vaikea hillitä ruokailurytmejä. Välillä olen ollut päivän syömättä, ja välillä olen saattanut kirjaimellisesti vain syödä koko päivän. 

Noh, tämä asia pitää korjata ehdottomasti ennen kuin se vahingoittaa lasta. Mutta nyt olen ihmetellyt aamu/iltapahoinvointia, joka on kadonnut. Viime viikolla oksensin kolmena päivänä. Pari kertaa aamulla, ja kerran illalla. Viime raskauden aikana kerkesin jo tutustua ei niin ihanaan asiaan nimeltään aamupahoinvointi.. Oksentelin joka ikinen _ilta_. Olisikohan tuo viime viikon pahoinvointi voinut olla raskaudesta? Vai onko elimistöni muuten sekaisin esim. ruokarytmin takia? Apua! 

Melkein haluttaisi käydä ostamassa jo pissatikku.. Mutta en vain jollain tavalla voi. Haluan olla 100% varma raskaudesta, ennen kuin ostan yhtään mitään testejä. Haluan kaksi viivaa.

Muutamme tänään tulevaan kotiimme. Jännittää, mahassa lentää perhosia.

Olen miettinyt miten voin ikinä jatkaa äitiysloman jälkeen koulua. Minun pitäisi käydä vielä vuosi ammattikoulua äitiysloman jälkeen. En voisi kuvitella vieväni minun omaa lasta päiväkotiin, se on MINUN. Ääh.. Onneksi sinne on niin pirun pitkä aika vielä. Ehkä englanninkielinen päiväkoti? No ei ikinä.. Tai no joo.. Tältä kuulostaa keskustelut, joita käyn päivittäin oman pääni sisällä.. Pitäisi vähän hillitä. <3

Päivät pitkät tuijottelen..

Minulla on nyt käynnissä hirveä tarve lukea synnytyskertomuksia, ja nuorten äitien elämästä. Tumblr on kovassa huudossa, lähinnä hakusanoina toimii baby, mom & pregnant.

Vauvakuumeilua kasvattaa vielä vauvanvaatteiden selaaminen nettikaupoissa. Oon kattonut automaattisesti unisex-vaatteita, beigeä, valkoista, vaaleita harmaita jne. Olen löytänyt esimerkiksi ihanan tummanharmaan villakangastakin! Se on ehkä enemmän tytölle tarkoitettu, mutta aivan ihana.. <3

Olen katsonut myös rattaita, leikkimattoja, autoon istuinta jne. Olen kuolannut kaikkia puna-valkoraidallisia vauvanvaatteita. Ei muuta raportoitavaa tänään. 

-Heini Sofia

2nd. Mistä idea omaan lapseen & keskenmeno

Minulla on monta pikkusiskoa, olen varttunut oman lapsuuteni hoitaessa siskojani. Olen ollut aina "pikkuäiti". Olen myös hoitanut tuttavieni lapsia pienestä pitäen, ja olen nauttinut siitä täysin voimin.
Olen elänyt rankan nuoruuden, minkä takia minulle on turha sanoa "Mut aattele nyt ettet voi ryyppää ja rellestää. Menetät nuoruutes kokonaa, on sulla aikaa hommaa muksui myöhemminki." jne. Olen miettinyt tämän kyllä loppuun saakka. En odota baareja, alkoholia, kaikkia niitä bileitä mitä olisi täysi-ikäisenä luvassa. Ei se oo minun juttu. Minun juttu on huolehtia, hoivata, rakastaa & kasvattaa.

Olin raskaana. Tulin raskaaksi "vahingossa", mutta se oli toivottu vahinko.Ei yritetty saada lasta, vaan ajateltiin, että se tulee sitten kun on sen aika. Kävin ultrassa, vauvan kehitys oli keskeytynyt rv.7+6. Keskenmeno poikkesi normaalista, sillä minulle ei tullut mitään oireita keskeenmenoon viitaten. Tämä oli mulle kova paikka. Itkin päiviä. Minut laitettiin kuitenki tarkempiin tutkimuksiin gynekologille, jossa selvisi sisäisellä ultralla, että keskenmeno oli tapahtunut. Saman päivän aikana määrättiin otettavaksi lääke, ja siitä päivän päähän täytyi mennä sairaalaan lääkkeelliseen kohdun tyhjennykseen. Kaksi viikkoa tyhjennyksen jälkeen vuosin. Viimeinen tikki oli se, että sikiöpussi tuli ulos. Sen jälkeen vuoto loppui lähes kokonaan. Tyhjennyksen jälkeen kuului olla 5vk yrittämättä lasta, jonka jälkeen yritys jatkui entistä toiveikkaampana.
Lähes kaikilla ystävilläni on lapsia. Olen ollut paljon heidän kanssaan tekemisissä, ja oppinut sitä kautta paljon. Kuuntelen innoissani kaikkia raskauskertomuksia jne, yrittäessäni malttaa odottaa omaa lasta. Monet ystävistäni tietää minun yrittävän lasta, ja se on helpottavaa. On helppoa kun voi purkaa sydäntä myös kasvotusten muille ihmisille, ei vain kynällä paperille, taikka kirjaimina tietokoneen ruudulle.

Vanhempamme ovat tukena, tapahtui sitten mitä tahansa.

- Heini Sofia

1st.

Hei. Tää blogi toimii tästä päivästä eteen päin mun päiväkirjana. Wohoo, kuulostaa varmaan tosi kiinnostavalta.. Ei, älkää lannistuko vielä. Oon 17-vuotias ja haaveilen lapsesta. Oikeasti, for real. Tää ei oo mikään hetken päähänpistos, vaan monien vuosien mietinnän ja haaveilun tulos. 

Mä seurustelen. Meillä on nyt vuosi seurusteluu täynnä. Mun poikaystäväki (nassu) haaveilee lapsesta. Eli mikä ongelma? Eihän tässä oo mitään ongelmaa, tehdään se lapsi! No ei välttämättä aina mennä ihan käsikirjotusten mukaa > keskenmeno. Pahin pelko. Siitäki on vaa pakko päästä yli, kokeillaa uusiksi. Nyt pitäis tehdä raskaustesti, mutten uskalla.

En tähän aloituspostauksee nyt kirjota sen enempää tästä aiheesta, vaa aattelin vaa toivottaa teidät tervetulleiks kurkkaamaa mun elämään blogin kautta. 

-Heini Sofia